Voltin ja ympyrän ratsastaminen

Voltti on pieni ympyrä, yleensä ratsastuskentällä n. 10 m halkaisijaltaan. Pienimpänä volttina pidetään 6 m halkaisijaa, sillä sen väitetään olevan maksimi mihin hevonen voi taipua, ilman että se alkaa astumaan ristiin ts. väistämään joko etuosalla tai takaosalla. Ympyrä on yleensä pääty- tai keskiympyrä, normaalilla ratsastuskentällä siis 20 m halkaisijaltaan. Voltin ja ympyrän ratsastaminen oikein on vaikeimpia asioita ratsastuksessa! Jos osaa ratsastaa oikeaoppisen voltin, osaa taivuttaa hevosensa oikein kaikissa tilanteissa.

Voltin ratsastamista on hyvä harjoitella käyttämällä voltin / ympyrän uralla kahdeksaa (vähintään neljää, jokaisessa neljänneksessä) merkkipömpeliä. Yhdeksäs merkki voi sijaita keskipisteenä. Merkkeinä voi käyttää mitä vain, mielellään vähän isompia, mutta vaikka tyhjät maitotölkit käyvät oranssien jalkapallo-merkkitötsien puutteessa. Merkit on hyvä mitata tasaisien askelmittojen päähän keskipisteestä, jotta ympyrä olisi mahdollisimman pyöreä. Ympyrän ratsastaminen on paras aloittaa juuri esim. pääty-ympyrältä. Pömpeleiden kanssa harjoiteltaessa pömpelit paitsi merkitsevät uran, myös toimivat sisäpohkeena; hevosen on helpompi taipua. Siksi onkin hyvä välillä ratsastaa pömpeleiden sisäpuolellakin, niin että ne jäävät ulkopuolelle ja tällöin toimivat ulkona "seinänä". Hevosen on toki helpompi säilyttää ura pyöreänä, mutta "sisäpohjetta" ei ole. Myöhemmin esim. hiekkaan vedetty viiva tai sahanpurut ovat hyvä tapa, kunhan muut seikat alkavat sujumaan, ja lopuksi tulisi pystyä hahmottamaan ympyrä kokonaisuutena ilman että tarvitsee merkkejä. Vasta kun ratsastaja osaa hahmottaa voltin uran, hän voi ratsastaa sen muutoin oikein.

Ympyrän avut

Ympyrä on kuin suuri kulma. Itse asiassa kulma on 1/4 (yksi neljäsosa) 6 m voltista. Ympyrä ratsastetaan siis käytännössä samoin avuin kuin kulma, mutta ympyrällä apujen jatkuvuus tuo usein ongelmia, lisäksi väärä istunta paistaa heti läpi. Ympyrää ei oikeastaan kannata harjoitella ennen kuin osaa ratsastaa kulman hyvin (käynnissä).

Ympyrälle lähdetään aina suoralla hevosella, joka ensin asetetaan sisäpohkeella hieman edestä (oletetaan että olemme hevosen kanssa esim. uralla ja olemme tulossa päätykirjaimeen C) sekä tarvittaessa käyttämällä hieman sisäohjaa. Sisäkäden asetukseksi tulisi riittää nimettömän puristus ohjaan, pohje pyytää hevosta kääntämään päätään sisälle päin, näin hevosen sisälapa ei myöskään lähde seuraamaan ohjaa. Kun hevonen asettuu se ohjataan ympyräuralle hellittämällä sisäpohkeen asettava paine, (mutta sisäpohje jätetään hevosen kylkeen aivan kiinni) ja kääntämällä ulko-pohkeella. Kun hevonen ohjautuu uralta pois ympyrälle, ratsastajan katse olisi hyvä olla noin 1/4 ympyrä edellä, näin ympyrän pyöreys tulee varmistettua ilman merkkejä. Ilman merkkejä ratsastaessakin on hyvä mieltää 4 tarkistus-pistettä ympyräuralle ("vartin välein") joissa aina tarvittaessa tehdään isommat korjaukset uran pyöreyteen.

Ympyrälle käännyttyään hevosta ratsastetaan pääosin painolla ja katsella sekä lantion pienellä kääntymisellä meno suuntaan. Ympyräurallahan hevosen tulee astua sisätakajalalla syvälle ratsastajan alle. Ulko-etujalka on se, joka tekee kääntymisen: ulkoetujalka astuu aina "ristiin ohi sisäetujalan" sisäetujalan etukautta. Sisäetunen astuu aina "suoraan eteenpäin" eli hevosen lapojen suuntaisesti. Näin ollen hevonen ikään kuin kääntyy joka toisella askeleellaan kohti uutta uraa. Tämän takia ympyrällä joutuu kokoajan pelaamaan vähän avuilla: joskus tarvitaan enemmän sisäpohjetta, toisinaan ulkopohjetta, sitten taas ulko-ohjaa jne. Eli koska liike koostuu osista jotka toistuvat, varsinkin kouluttamattomammilla hevosilla ympyrällä joutuu hieman säätämään apuja kokoajan. Säätäminen ei saisi toki olla suurta, enkä tiedä tarvinneeko enää GP-hevosilla säätää ympyrän kulkua.

Paino

Paino on ympyrällä yleensä sisäpuolella, niin että sisäistuinluu on paikallaan, ja ulkoistuinluu siirtyy (lantion kääntyessä ympyrän kaaren suuntaan) hieman eteenpäin. Jos hevonen tuntuu kokoajan karkaavan ulospäin, voi paino olla liikaa sisällä (roikutaan sisäkyljellä, ratsastajalla yleensä sisäkylki rytyssä) ja tällöin korjaukseksi joutuu siirtämään painon "ulos" eli yleensä oikeasti hevosen mukaan keskemmälle. Muutenkaan ratsastaja ei saa taipua mitenkään päin keskivartalostaan sisälle, vaan keskivartalo on suorassa. Toisille ratsastajille auttaa sisäkäden nostaminen ylös, jolloin sisäkylki oikenee, toisille auttaa katsominen hevosen ulkolavan eteen maahan (jos ongelmana on liika kiertyminen).

Katse

Katseen ympyrällä tulee siis olla edessä, tulevalla ympyräuralla. Jos katsot ulos ympyrästäsi, hevosesi on vaikea mieltää tulevaa ympyrää. Siis ei katsota ulos ympyrältä, eikä välttämättä keskipisteeseenkään. Vaan katso aina sinne, minne aiot ratsastaa! Katseen mukana tulee tarvittava painon siirto sisälle, älä paina itseäsi enempää istuinluulla satulaan, koska tällöin sisäkylkesi menee ryttyyn sekä ulkoistuinluusi nousee irti satulasta. Jos sisäkylkesi valuu ryttyyn jatkuvasti etkä voi nostaa kättä tai tuijottaa maahan (toisia alkaa pyörryttää) käännä itsesi liioitellusti ensin toiselle puolelle ja ulkokylki ryttyyn, kohta olet valunut kuitenkin suoraksi. Tämä vaatii harjoittelua. Voit kuvitella kylkiisi tukikepit, kuin kainalosauvat, tiukka korsetti ajanee saman asian... :)

Lantio

Lantio joustaa hevosen liikkeessä mukana. Ympyrällä on tärkeää että eteenpäinpyrkimys säilyy. Hevosen tahtia voi muuttaa lantiolla, tarvittaessa pohkeella ja ohjalla. Lantion tulisi siis periaatteessa olla hieman kääntynyt ympyrän suuntaan. Ajattele, että lantiosi edessä on silmät: silmien pitää katsoa sinne, mihin olet menossa. Eli suuremmalla ympyrällä kääntöä on vähemmän, voltilla enemmän. Varo että sisäistuinluusi ei ala painamaan hevosen selkärankaan päin (ylikääntö, sisäkyljen ryttyyn meno, liiallinen painon asettaminen) koska tällöin se on merkki hevoselle että väistäpä takaosallasi. Ympyrällä hevosen pitää taipua, ei väistää. Hevoset, joita ratsastetaan liiallisesti sisäavuilla tai jos ratsastajan paino on liikaa sisäistuinluulla, usein heittävät takaosaansa ulos tai valuvat ulos ympyrältä lapa edellä. Jos lantiosi on liian suora, ei hevonen voi kunnolla taipua (vaikka taipuminen on illuusio, tiedetään...) allasi. Jos painosi on liikaa sisällä tai ulkona hevosesi voi alkaa valua sisälle tai ulos. Lisäksi jos liikaa aiheutat painetta lantiollasi hevoseen (tällöin paino on tavallaan eri puolella kuin tuleva hevosen reaktio, mutta vastakkainen istuinluu nousee ilmaan) se lähtee väistämään siitä poispäin. Eli yleensä hieman liikaa painoa yliohjaa hevosen, mutta aivan liikaa painoa saa hevosen "karkaamaan" alta. Lantio ikään kuin tekee joka toisella askeleella = aina kun ulkoetujalka nousee, kääntymisliikkeen, aivan kuten hevonenkin.

Sisäpohje

Sisäpohje on tolppa, jonka ympärille hevonen taipuu. Se on tukipilari. Sisäpohkeen ei pitäisi tehdä muuta, kuin olla tukevasti hevosessa kiinni, se ei saisi puristaa. Irtonainen sisäpohje ei tarjoa hevoselle tukea, ja tällöin hevonen ei voi taipua oikein, jos kaikki muuta avut vaikuttavat. Liikaa sisäpohjetta väistättää hevosta ulospäin joko kokonaan (ympyrä suurenee, joskus haluttuakin) tai lapa edellä (muistuttaa ympyrältä poistumista ks. lapojen irrottelu, mutta yleensä väärin tehtynä).

Ulkopohje

Ulkopohje on kääntävä apu. Ulkopohje yleensä on hieman edessä ja kääntää etujalkaa siis astumaan ristiin sisäetusen ohi. Jos ympyrä on liian pieni hevoselle tai istunta on väärin, voi ulkopohjetta tarvita hetkellisesti myös taaempana pitämään hevosen takaosan uralla, ettei se pääse väistämään ulospäin. Ulkopohkeella annetaan tarvittaessa impulsseja hevoselle kääntyä, mutta ulkopohjehan toimii kokoajan "tietämättämme" jos teemme lantiolla kääntämisliikkeen; tällöin ulkopohje (koko ulkojalka) painautuu aina kääntäessämme hevoseen kiinni.

Sisäohja

Sisäohja on tarpeeton jos hevonen on peräänannossa: tällöin se myötää avuille eikä vastustele. Sisäohjan ainoa tehtävä on asettaa hevonen sisälle päin. Jos hevonen ei vastusta sisäpohkeen tukea, se asettuu automaattisesti. Sisäohjasta pitää voida myödätä ympyräuralla, periaatteessa se pitäisi pystyä heittämään vaikka kokonaan löysäksi. Aina, kun hevonen hakeutuu ulko-ohjan tuelle tulisi ihmisen myödätä sisäohjasta hieman (sormien myötääminen riittää) ja tällöin hevonen voi hakeutua kuolaintuelle ja peräänantoon.

Ulko-ohja

Ulko-ohja tarjoaa tuen hevoselle. Ulko-ohja lisäksi säätelee asetuksen suuruuden. Ulko-ohja on kuolaintuki, hevonen ei voi olla kuolaimella ilman ulko-ohjan tuomaa tasaista järkkymätöntä tukea. Ulko-ohja ei saa heilua eikä löystyä kesken liikkeen (myötäämätön käsi ja tiukka ohja -> ulko-ohja löysä-tiukka-löysä-tiukka joka toisella askeleella) vaan sen tulee seurata hevosen liikkeitä tasaisena. Ulko-ohjalla voidaan säädellä hieman myös hevosen tempoa, jos se ei vielä toimi aivan lantiolla. Jos hevonen liikkuu liian nopeassa tempossa esim. laukassa ympyrällä, voi sen tempoa hidastaa ulko-ohjalla aina kun ulkoetujalka on nousemassa ilmaan tekemällä sormella pienen pidätteen ulkoa.

Säätämistä, apujen tasapainottelua ja näkökykyä virheiden syihin!

Ympyrällä siis joudutaan kokoajan hieman vaihtelemaan apujen suuruutta että ympyrä säilyisi hyvänä. Kannattaa opetella huomaamaan mikä hevosen reaktio ("virhe") johtuu mistäkin omasta istunnan virheestä, ja miten mikäkin asia korjataan. Virheeseen (esim. ulos valumiseen lapaedellä) kannattaa reagoida korjaamalla syy (istunta suoristetaan) eikä peittämällä syytä (potkitaan ulkoa enemmän). Toki varsinkin kouluttamattomat hevoset tekevät "virheitä" paljonkin eivätkä ne välttämättä aina johdu istunnasta: hevoset eivät ole vielä sisäistäneet ympyrää tai sitten niitä ei huvita (liika jauhaminen) tai sitten ne eivät lihaksistoltaan kykene tekemään vaadittua.

Jotta ympyrän ratsastamisesta olisi jotain hyötyä, tulisi hevosen aina liikkua eteen hyvin. Vasta hyvän eteenpäinpyrkimyksen jälkeen aletaan taivuttamaan hevosta. Hevonen ei saa myöskään karata avuilta liian reippaasti eteen. Olisi ihanne jos hevonen odottaisi apuja liikkuen ryhdikkäästi ja lennokkaasti eteen. Sisätakasen tulee astua ratsastajan alle, muuten liike on hyödytön. Ulkolapa ei saa puskea ulos (hevonen voi yrittää välttää näin sisäkylkensä kokoamista) koska liike muuttuu jälleen hyödyttömäksi. Aluksi hevosella ei siis pidä ratsastaa ympyrää liikaa, sillä liike on vaativa hevosen lihaksille ja jalkojen koordinaatiolle.

Ympyrän jälkeen

Oikein ratsastetulta ympyrältä / voltilta poistutaan uralle (takaisin C:hen tullessa) samasta pisteestä mihin sille lähdettiin. Tässä pisteessä sisäpohje ajaa hevosta eteen, ulko-ohja suoristaa asetuksen ja sisäohja myötää reilusti jotta hevonen voisi suoristua. Monet hevoset tulevat vinoiksi kun ratsastaja jää sisäohjaan kiinni kulman / voltin jälkeen.

Oikein ratsastettu ympyrä kokoaa hevosen sisäkyljen, tällöin yleensä hevosen kehittyessä se alkaa kokoamaan myös ulkokylkeään. Ympyrää voikin tällöin käyttää apuna kokoamiseen: otetaan hevonen ympyräuralle, heti kun se myötää sisältä ratsastetaan sitä suoraan eteen ja kun se nousee peräänannosta otetaan uudelleen ympyrälle. Hiljalleen hevonen jaksaa enemmän ja enemmän kantaa itseään oikein päin. Ympyrältä jää hevoselle mieleen ja liikkeeseen suoralle urallekin syvälle alle astuminen ja takapään käyttö.