Pysähdys ja liikkeelle lähtö

Pysähtyminen ja liikkeelle lähteminen ovat perusasioita ratsastuksessa. Ne ovat kaikkien siirtymien perusta. Ne ovat pidättävien ja eteenajavien apujen perusta. Silti ne ovat ilmeisesti monille ratsastajille niin helppoja asioita, että niitä aivan järjestelmällisesti laiminlyödään. Ne hutiloidaan läpi, niitä ei ratsasteta. Jos ratsastaja joutuu käyttämään suuria apuja peruspysähtymiseen sekä siitä liikkeelle lähtemiseen, ei ratsukko voi suorittaa vaativampiakaan asioita sujuvasti ja sulavasti, huomaamattomin avuin.

Pysähdyksen avut

Pysäyttäessä hevosen (ensin pääasiassa käynnistä), ratsastajalle tulisi riittää ajatus pysähdyksestä ja sen mukanaan tuoma pieni puolipidäte vatsalihaksilla, jonka jälkeen lantiota käännetään hieman alle ja hengitetään rauhallisesti ulos. Tämän tarkoituksena on vakauttaa ratsastajan istunta, niin että ratsastaja ei heilahda kun hevonen pysähtyy. Hevosen pysäyttäessä oman liikkuvan massan keskipisteen ratsastajan massan keskipiste haluaa jatkaa vielä matkaa, jos ratsastaja ei varaudu siirtymään vakauttamalla istuntaansa. Ratsastaja siis hetkellisesti ennen siirtymää siirtää omaa liikkeen massan keskipistettä taaemma. Ratsastajan tasapainohan ei saisi horjua siirtymisissä. Tarvittaessa tämän lisäksi ratsastaja käyttää apuna pientä jännitystä nimettömissä sormissa, jolloin vaikutus suuhun on kuitenkin vielä hyvin huomaamaton. Pysäyttäessä on hyvä puristaa hieman, aavistuksen verran, polviaan kohti satulaa, ei tietenkään kiinni asti vaan hieman kohti satulaa. Tämä lisää myös lantion syvenemistä (samalla vakauttaa istuntaa) satulaan avaamalla lonkkaa hieman takaa.

Ratsastajan istunnan näkee usein töksähtävän hieman eteen pysäyttäessä. Tällöin ratsastaja ei selkeästikään ole tehnyt puolipidätettä eikä tukenut istuntaansa syventämällä lantiota ja tukemalla vatsalihaksilla. (Uloshengittäessä napa painuu kohti selkärankaa -> vatsalihakset tukevat selkää) Jos ratsastaja kääntääkin lantiota alleen, mutta ei ole tarpeeksi joustava nivelistään tai muuten vain ei tule kiinnittäneeksi huomiota, tulee istunnasta helposti vino taakse: ylävartalo kallistuu taa, samalla jalat menevät eteenpäin. Tähän auttaa monesti, että ratsastaja tukee enemmän vatsalla sekä ajattelee tietoisesti lonkkaniveltään, jonka tulee antaa periksi lantion liikkeelle. Myös ajatus siitä että pysäyttäessä painaa hieman kantapäitä alas auttaa usein sekä samalla syventää istuntaa niin, että hevonen pysähtyy hyvin.

Monet pysäyttävät hevosen pelkillä ohjilla, eivätkä edes myötää hevosen pysähdyttyä. Jos ohjiin joutuu pysäyttäessä turvautumaan, tulee heti hevosen pysähdyttyä myödätä reilusti. Aluksi ohjasote on tarpeen - mutta voimaa ei tarvita, tuntuman syveneminen riittää - kunnes hevonen tulee herkäksi istunta-avuille. Myötäykseksi riittää se, että rentouttaa&oikaisee hetkeksi hieman nimetöntä sormea, jos ohjat ovat oikein tuntumalla. Kokemattomammat ratsastajat ja hevoset vaativat koko käden myötäyksen eli eteen viennin. Ohjaksien tarkoitus on auttaa hevosta kuulemaan pyyntömme, mutta ne eivät saa olla ensimmäinen apu joka kertoo pysähdyksestä, vaan viimeinen.

Kun hevonen pysähtyy, sen tulee jäädä seisomaan, kunnes ratsastaja pyytää sitä lähtemään liikkeelle. Hevosen tulee hyväksyä tuntuma pysähdyksessä, eli myötäyksen jälkeen palautuva tuntuma. Hevosen tulee osata myös seisoa paikallaan löysin ohjin, ilman tukea. Hevosen tulisi seisahtua tasajalkaan, niin että sen etujalat ja takajalat ovat rinnan. Takajalkojen tulee olla hevosen painon alla, niin että hevonen ei seiso etupainoisena. Eli pysähtyessä hevosen jalkojen tulisi olla kohtisuoraan alas (90 asteen kulmassa maahan), eli se ei saa mennä etuosalla yli etujalkojen tai jättää takajalkoja liian taakse. Tällöin hevonen seisoo neliössään. Tämä on mahdollista ainoastaan, jos ratsastaja pysäyttää hevosen niin, että myötää sille juuri ennen kuin hevonen pysähtyy, tällöin se voi korjata vielä asentonsa. Lisäksi ratsastajan tulee istua keskellä satulaa tasapainoisesti, että hevonen voi tuoda kaikki jalkansa alleen. Kun hevonen pysähtyy, ratsastajan tulee rentoutua ja myödätä pois paine. Hevonen ei silti saa lähteä liikkeelle.

Liikkeelle lähtö

Kun halutaan että hevonen lähtee liikkeelle, annetaan sille merkki ensin katseella, katsotaan mihin halutaan mennä, sekä hengityksellä hengittäen sisään. Sen jälkeen suoristetaan hieman lantiota ylöspäin, samalla avaten hieman lonkkaa kiertämällä sisäreisiä irti satulasta ja avaamalla siten istuntaa edestä, antamaan tilaa hevoselle. Samalla pohkeet kääntyvät hieman kohti hevosta ja antavat hevoselle impulssin lähteä liikkeelle. Jos hevonen ei reagoi hienoihin istuntamuutoksiin, käytetään seuraavaksi pohjeapua herättämään hevonen. Hevonen kuitenkin herkistyy nopeasti istunnalle, kunhan istunta-avut ovat selkeät ja johdonmukaiset. Täytyy varmistua siitä, että katsotaan todella eteen. Mielikuvana voi käyttää lankaa, joka vetää kypärästä eteen, pitää kuitenkin varoa kallistumasta mihinkään sekä muuttamasta istuntaa näkyvästi ulos yliryhdistäytymisellä. Pieni muutos lantion kulmassa, samalla sisäänhengityksellä vatsalihaksien kerääminen aktiivisiksi tukemaan keskivartaloa, ovat riittäviä apuja. Jos pohjetta joutuu käyttämään, on hyvä pitää huoli, että käytetään yläpohjetta, ei kantapäitä. Varpaiden tulee säilyä eteen ja painon tasan päkiällä. Lisäksi pohkeessa ei saisi näkyä suurta muutosta; pohkeiden tulee olla rennosti kiinni hevosessa pysähdyksessäkin. Kun hevonen aikoo lähteä / lähtee liikkeelle, tulee ratsastajan rentouttaa lantio takaisin oikeaan asentoon, tukea itseään syvillä vatsalihaksilla ja antaa lantion myödätä hevosen liikkeisiin. Istuinluut alkavat tehdä heti käyntiin kuuluvaa "takaperin pyöräilevää" liikerataa.

Tärkeää on että hevonen osaa lähteä liikkeelle sekä ilman ohjastuntumaa suuhun, että ohjastuntuman kanssa. Kun pyydetään ohjastuntuman kanssa liikkeelle lähtöä, on hyvä myödätä nimettömällä sormella hieman, että hevonen ei vain törmää kuolaimeen siirtäessään painoa eteenpäin (vaan ihannetapauksessa pääsee heti liikkeelle lähdössä hakemaan kuolaimelle, venyttämään sen perään). Ratsastajan tulisi reagoida heti, kun tuntee hevosensa aikovan lähteä, näin liikkeelle lähdöstä tulee rennompi ja vapautuneempi.

Jos hevonen on oikeaoppisesti pysäytetty ja se on hieman koottu (=seisoo neliössään), sen tulisi lähteä liikkeelle ensin takasillaan, eli heti pysähdyksestä ja liikkeelle lähdöstään asti sen tulee työstää hyvin takasilla alle ja takajaloilla kantaa painonsa. Hevonen ei hinaa itseään käyntiin etusillaan, vaan työntää ja kantaa takasillaan. Tämä ei saa silti johtaa siihen, että hevonen ikään kuin kellahtaa kumoon tullessaan takaa eteen ilman että etuset vielä liikkuvat, vaan vaikka etunen on ensimmäinen jalka joka irtoaa maasta, on liike selkeästi lähdössä takaa ja takanen seuraa välittömästi perässä niin että hevonen ei missään nimessä "veny pituutta" liikkeelle lähtiessään. Tämä on seikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota, kun hevonen on hieman pidemmälle edennyt ratsun urallaan ja sen odotetaan kantavan itseään oikein päin koottuna. Näin saadaan laadukkaat askeleet heti liikkeelle lähdöstä asti. Jotta tämä onnistuisi, on pysähtymisen tapahduttava pienin avuin, sekä myötäämällä niin että hevonen voi koota itsensä pysähdykseen pienen puolipidätteen avustamana. Hevosen herkkyystason, sekä ratsastajan reaktioajan ja tuntemuksen hevosen liikkeistä sekä jalkojen asennoista, on oltava tällöin erittäin hyvät.

Harjoitus

Voit harjoittaa pysähdyksiä esimerkiksi laittamalla kaksi puomia hevosen käyntiaskeleen päähän toisistaan, mielellään aluksi hieman lyhyemmälle. Pysähdy ensin niin lähelle ensimmäistä puomia kuin mahdollista, että etukaviot melkein koskevat siihen. Valmistele huolella ja tee pysähdys katsomatta alas. Hevosen tulisi pysähtyä tasajalkaan. Tämä auttaa sitä korjaamaan etujalat ja saa pysähdyksen täsmällisemmäksi. Sitten pyydä hevosta astumaan eteen yksi kokonainen askel, niin että hevonen seisoo etujalat puomien välissä. Tämä kehittää omaa reaktiokykyäsi, sekä samalla toivottavasti oikein tehtynä kokoaa hevosta hieman edellistä paremmin. Lisäksi se opettaa hevosta hyväksymään petoa mahansa alla, toisien hevosien on vaikeaa aluksi seistä puomi jalkojensa välissä, tällöin totuta hevosesi ensin siihen rauhassa. Seuraavaksi ota askel tai kaksi siten, että takajalat jäävät puomien väliin. Tässä hevonen todennäköisesti tuo takajalkansa tasaan, ja etusetkin pysähtyvät suurella todennäköisyydellä tasaan jos ratsastaja ei kurki alleen. Sitten ota askel niin että hevonen tulee juuri puomeista ulos. Tämä vaihe opettanee hevosen lähtemään takasillaan liikkeelle, jos puomien väli ei ole liian suuri. Toista harjoitusta useita kertoja, että saat kaikki vaiheet sujumaan, äläkä hermostu jos jokin vaihe ei suju, vaan helpota tällöin harjoitusta hevoselle. Pyydä kenties joku katsomaan ja kertomaan sinulle missä olet puomeihin nähden, jos hevonen ei seiso paikallaan kunnolla kun kurkit allesi (jos teet näin, varmista että hevonen on ensin pysähtynyt kunnolla).