Kulma kuvien kera

Seuraavassa kuva-sarja kulmien ratsastamisesta lähinnä käynnissä. Käyntikuvat ovat kaikkein havainnollistavimpia, sillä hitaammassa askellajissa ajoituksen esiintuominen sekä kuvien onnistuminen on helpompaa. Kuvissa yritän havainnollistaa kulman ratsastamisen eri elementtejä. Hevonen on kuvista suuressa osassa pitkässä muodossa, että askelvaiheet näkyisivät selkeämmin kameraan.

Ensiksi tässä on kaaviokuva kulman suorittamisesta. Kulmahan on 1/4 kuuden metrin voltista. Täten kulman säde on 3 m. Tästä perusgeometrialla päätellään, että kulman päätytolpasta (esim. kentällä) eli kulman kärjestä on 4,24 m matkaa (45 asteen kulmassa, vihreä viiva) kulman keskipisteeseen (sininen pallukka). Keskipisteestä on 3 metriä kohtisuorasti matkaa urille (punaiset viivat=säteet), ja näistä kohdista kulma alkaa ja loppuu. Kulman voi toki ratsastaa loivempana tai jyrkempänäkin, mutta tämä tie on klassinen ratsastuskentän geometriaan ja hevosen taivuttamiseen sopiva ura. Kulma jumppaa hevosta, asetuksen, taivutuksen ja uudelleen suoristuksen kautta. Tulevassa kuvasarjassa ratsastan suureksi osaksi kulmaa keskellä kenttää, johon ensin piirrettiin maahan viiva kulmasta. Viivan jo häivyttyä kavion jälkien alle linja ei näy, joten olen joihinkin kuviin hieman hahmottanut tätä kulmani kulkemislinjaa punaisella viivalla. Ilman aidan tukea kulman tekeminen on haastavampaa, vaatii hahmotuskykyä sekä tarkkuutta.

 

Tässä ensin kulmaan tulo. Kun ollaan lähestymässä kulmaa, hevonen asetetaan sisäpohkeella hyvissä ajoin ennen kulmaa. Asettunut hevonen kääntää päätään hieman sisälle päin niskastaan, pullauttamatta lapaa tällöin ulos. Jo tässä vaiheessa ulkopohkeen on tuettava hevosta ja ratsastajan sisäpohje joka asettaa hevosen jää paikoilleen akseliksi jonka ympärille hevonen siis taipuu. Tässä hevonen on vielä suoralla uralla, juuri ennen kuin se alkaa taipumaan.

Tässä vaiheessa ratsastaja jo katsoo uuteen suuntaan ja kääntää lantionsa ja ylävartalonsa kulman kaaren mukaisesti. Tällöin automaattisesti sisäkäsi siirtyy ikään kuin taaksepäin, ja ulkokäsi vastaavasti hieman eteen, antaen hevoselle mahdollisuuden taipua. Huomaa että ulkopolvi painuu hieman tiiviimmin satulaan kiinni. Sisälonkka avautuu: reisi aukenee hieman satulasta kiertyen lonkkanivelestä asti auki ts. irti, jolloin sisäjalka ja lonkka antavat hevoselle tilaa kääntyä. Ratsastajan paino siirtyy hieman sisälle mutta molempien istuinluiden on säilyttävä satulassa. Ulkopohkeessa paino on valunut nilkassa liikaa sisäsyrjälle ja varpaat kääntyvät siksi hieman ulos, jalka ei lepää täysin rentona hevosen kylkeä vasten.

 

Tässä sama takaapäin. Hevonen on juuri asetettu ja se on tulossa kulmaan, se lähtee jo hieman taipumaan sisäpohkeen ympärille. Tässä kuvassa hevosen takaosa on vielä kulman ulkopuolella kulkemassa suoraan, ja etuosa on jo lähdössä taipumaan. Hevonen on tältä kulmaan tulevalta suoralta uralta katsottuna kolmella uralla jalkoinensa, eli hieman ikään kuin avotaivutuksen muodossa. Hevonen ei toki tee avotaivutusta, mutta tämän asennon kautta se lähtee taipumaan kulmaa varten. Ratsastajan sisäkylki pitäisi olla hieman pidempi. Sisäolkapää on aavistuksen alempana kuin ulko-olkapää. Muutoin ratsastaja on hyvin kääntänyt ylävartaloaan kulmaan nähden.

 

Tässä hevonen on juuri saapunut kulmaan. Se on pitkässä matalassa muodossa, mutta taipuu kauttaaltaan läpi runkonsa ja pehmenee sisäkyljestään. Nuorilla hevosilla, jotka eivät vielä osaa koota itseään kulma on hyvä tapa saada hevonen hakeutumaan peräänantoon tämän luonnollisen pehmenemisen avulla. Hevonen hakee myös mielellään ulko-ohjan tuelle, jos sillä ei ole suussa ongelmia / ratsastajan käsi sen sallii.

Kohtisuoraan edestä (eli tavallaan saapumisuransuunnasta) otettuna tässä kuvassa näkee hyvin, kuinka jo kulmauralle lähtenyt hevonen on tällä hetkellä uraan nähden ikään kuin avotaivutuksen asennossa, kuin kolmella uralla. Silti hevonen tekee tässä kulmaa eikä avotaivutusta, sillä hevosen liikkeen suunta on kohti kaarevaa uraa, ei kohti kameraa. Avotaivutuksessa hevosen ulkoetunen olisi astumassa kohti katsojaa, ei kohti kulman uraa kuten tässä. Ja suhteessa uraan, jota hevonen kulkee, sen kaviot eivät ole avotaivutuksen muodossa, vaan suorana kaarevalla uralla. (tästä alla kaaviokuva)

Hevonen siis aloittaa kulman tuomalla hieman etuosaansa sisälle, ja jatkaa kulmaan taivuttamalla takaosansa vastaavalle uralle. Eli hevonen ei siis kulman aloitushetkellä "pomppaa banaanin muotoon", silloinhan se heittäisi takaosansa sisälle sillä hetkellä kun saavutaan kulman aloituspisteeseen. Vaan taipuminen alkaa etuosasta, ja loppuu takaosaan, kulmasta poistuttaessa taipuminen loppuu myös ensin etuosasta, ja sitten vasta takaosasta.

Ratsastaja istuu hyvin kuvassa lukuun ottamatta hieman alas tippunutta sisäolkapäätä, mutta lantion ja ylävartalon saman asteinen kääntyminen kulman uraan nähden on hyvä asia.

 

Tässä kuvassa (sama kuin yllä mutta lisänuolia...) näkee hyvin, kuinka hevosen ulkoetujalan on astuttava "ristiin sisäetujalan ohi", että hevonen pääsee kääntymään. Siniset nuolet ovat ylhäältä läheltä lapaa piirretyt jalan kulkusuunnat, jotka siis menevät kauempana ristiin. Alempana on ulkoetujalan kulkuviiva (liila) lähtien kavion kärjestä, sekä sisäetusen kulkuviiva (vihreä) piirrettynä ulkoetujalan päälle, koska sisäetunen kuvassa jää ulkoetusen taakse. Tässä askelvaiheessa näkee hyvin, kuinka hevonen astuu ulkoetusellaan ikään kuin ristiin ohi sisäetusen, kääntäen ulkoetusensa liikerataa kohti hevosen keskeltä kulkevaa keskilinjaa.

 

Tässä hieno kaavio hevosesta joka on taipuneena uralla. Mustaviiva edustaa hevosen selkärankaa hännästä niskaan. Alle on piirretty sinisellä kaviot. Kavioiden liikeradat kulmassa ovat aina kohti hevosen keskilinjaa, joka kulkee hevosen selkärangan alla. Tämän tulisi olla sama kuin kulman tie (ura on leveämpi käsite..) Sisätakanen astuu syvälle alle, kohti painopistettä, mutta niin astuu ulkotakanenkin, tästä johtuen molemmat jalat lähenevät keskilinjaa. Edessä tapahtuu sama myös. Täten ulkojalkapari tavallaan vastaa hevosen kääntymisestä läpi kulman.

 

Sitten ollaan jo kulmassa, hevonen on ottamasta ensimmäistä askeltaan jossa se on taipunut koko ruumiistaan. Takajalka astuu syvälle hevosen alle, etujalka astuu eteenpäin, kohti uraa. Ratsastajan nyrkit eivät ole pystyssä.

 

Etujalka on astunut maahan, ulkotakanen on siirtymässä kohti hevosen painopistettä, taipuneena urallaan oleva hevonen siis kulkee tietyn keskilinjan molemmilla puolilla ulko- ja sisäjalka pareillaan. Mitä taipuneempi hevonen on, sitä lähemmäs tätä keskilinjaa kaikki hevosen jalat astuvat. Ts. hevosen sisätakanen astuu eteen ja hieman ristiin ikään kuin kohti ulkoetujalan jälkeä. Silti hevonen astuu vain hieman sisäpuolelle sisäetujalan jäljestä. Hevosen ulkotakanen astuu myös kohti tätä hevosen keskilinjaa, jotta hevonen voi kääntyä. Sisäetujalka astuu eteenpäin (joka samalla on kulmaa ajatellen hieman ulos), kohti keskilinjaa, ja ulkoetunen astuu myös sisällepäin, kääntääkseen hevosen. Tässä käynnin askelvaiheessa, jossa sisäjalkapari on kauimpana toisistaan ja ulkojalat ovat melkein samassa kohden ("vee"), hevosen kavioiden läpi voisi piirtää yhden yhtenäisen viivan, uran, jolla hevonen on taipuneena. Oikeasti kuitenkin hevosen keskilinjaa on ajateltava tässäkin, selkärangan alla menevän keskilinjan suhteen oikein taipunut hevonen (ts. hevosen selkäranka on kauttaaltaan "taipunut"). Ratsastajan varpaat ovat ulospäin kääntyneet.

 

Tässä kuvassa sisäpuolen jalkapari muodostaa "veen". Tässä näkee hyvin mitä tarkoitan sillä että sisätakanen astuu sisälle päin. Huomaa kuinka hevonen tuo sisätakasensa painonsa alle, vieden jalkaa hieman sisäpuolelle sisäetusen jälkeä. Myös jos suhteuttaa sisä- ja ulkoetusen suorat linjat (ts. jos sisäetunen astuu tästä suoraan eteenpäin ja mihin ulkoetunen on juuri astunut) ne menevät hieman ristiin, ja risteävät juuri hevosen kavioiden keskeltä, hevosen keskeltä menevällä kulmalinjalla. Tässä kuvassa ratsastajan ulko-olkapää on jäänyt hieman jälkeen.

 

Tässä kulman keskivaiheilta, tässä kohtaa hevonen on taipuneimmillaan. Kuten näkyy, sisätakajalka on astunut kohti hevosen keskilinjaa, sisäetunen on astumassa eteenpäin, joka samalla siis on kulmaan nähden ulos, mutta kuitenkin kohti hevosen keskeltä kulkevaa keskilinjaa. Ratsastajan ulkokylki on hieman jäljessä ja varpaat uloskääntyneet, mistä johtuen hevonen kääntää aavistuksen nenäänsä ulospäin.

 


Tässä seuraava askelvaihe, jossa näkyy taas hyvin, kuinka hevonen tuo ulkoetustaan ikään kuin ristiin ohi sisäetusen, ja kuinka ulkotakanen on astunut hevosen keskilinjaa kohti. Ratsastajan ulkopohkeen käyttö ei ole niin kovin oppikirjamaista... Mutta ulkopohkeella hevosen ulkoetujalka käännetään astumaan kohti kaareutuvaa uraa.

 

Tässä on viimeinen kulma-askel, jossa etuosa on jo uudella suoralla uralla (ura jota pitkin poistutaan kulmasta), ja takaosa on vielä ottamassa viimeistä askeltaan kulmassa. Seuraavassa askeleessa hevonen vielä astuu ulkotakajalalla hieman kaarevalla uralla, mutta tämän jälkeen hevosen tulee olla suora.

 

Tässä on takaapäin otettu kuva hevosen kulman keskivaiheesta. Ratsastaja on kääntynyt kulman suhteessa, mutta hieman valunut paino ulos. Hevonen voisi tällöin puskea lapaedellä kulmasta ulos.

 

Tässä kuva siitä, kuinka kulmassakin hevosen takajalkojen, tässä sisätakajalka, tulee astua hevosen painon alle.

 

Tässä kuva ulkotakajalasta. Ulkotakajalan täytyy ottaa paljon pidempiä askeleita kuin sisätakajalan, sillä ulkopuoli hevosesta kulkee ikään kuin pidemmällä uralla. Monilla hevosilla jääkin ulkotakajalan liikerata vajaaksi. Hevosen käynnin tulee olla aika reipas, että hevonen oikeasti astuu ulkotakasellaankin painonsa alle.

 

Tässä kuva ryhdikkäämmästä kulmasta. Käynti on lyhyempää, tarmokkaampaa, mutta taipuminen on silti saman asteista. Tällainen jumppaa hevosta hyvin. Kuten kuvasta voi nähdä, hevonen joutuu kantamaan painoaan voimakkaasti sisätakajalallaan, ollessaan taipuneena kulmassa. Kulma onkin erinomainen tapa pehmittää hevosen sisäkylkeä sekä aktivoida sisätakajalkaa. Hevosta voi myös pyytää ikään kuin vähän väistämään sisätakajalkaa eteen-ulospäin tarvittaessa, jolloin sisätakajalan käyttö aktivoituu. Pitää tällöin varoa ettei hevonen vain heitä takaosaansa ulos, vain väistää lähinnä sisätakajalkaa astuen sillä syvälle alleen mutta vieden sitä samalla hieman ristiin ulkotakasen ohi. Hevonen ei saa alkaa aina kulkea kulmassa takaosa ulkona. Väistättäessä täytyy hevosen taipumisasteen säilyä tai hieman syventyä. Jos hevonen suoristuu väistäessään takaosaa ulos ei liikkeestä ole hyötyä.

 

Ja tässä yksi ravikuva kulmasta. Ravin diagonaalisuus tekee hankalaksi huomata monissa askelvaiheissa hevosen taipumisasteen. Taipumisasteen näkee parhaiten liikkeessä, kun pystyy arvioimaan meneekö hevonen lapa edellä sisään tai ulos tai heittääkö se takaosaansa ulos, vai taipuuko se rehellisesti uralleen. Kuvasta voi kuitenkin nähdä, että hevonen on siirtämässä ulkoetustaan ohi sisäetusen (sama kuin käynnissä) sekä viemässä (ei näy niin selkeästi) sisätakasta syvälle painopisteen alle ja kohti keskilinjaa.

 

Toinen kuva ravista. Hevonen on juuri saapumassa kulmaan ja asettumassa. Tässä hevonen on siirtämässä sisäetusta ja ulkotakasta. Hevosen taipumisastetta on vaikea päätellä, kun kulman urakaan ei selkeästi näy. Hevonen on kuitenkin vielä suora rungostaan, etuosa alkaa siirtyä sisällepäin kulman uralle, ja asettuminen näkyy selkeästi.