Kulma

Kulman ratsastamista laiminlyödään usein. Väärin tehtyjen kulmien johdosta monista hevosista kehittyy vinoja. Oikeakätisen ratsastaman hevosen oikea etulapa on usein jumissa ja hevonen punkee kulman jälkeen sisälle, jolloin ratsastaja lisää ongelmaa puskemalla sisäpohkeella - joka ei edes kuulu kulman varsinaisiin apuihin - hevosen takaisin uralle. Vinous johtuu siitä, että kulman jälkeen ei hellitetäkään ohjasta, vaan jäädään sisäohjaan roikkumaan. Ja näin oikeakätisellä, jolla oikea puoli siis on vahvempi ja näin "turrempi", oikean ohjan myötääminen jää usein väliin ja hevonen jää jokaisen kulman jälkeen vinoksi, kehittyen ajan myötä kokonaan vinoksi. Ihmisellä dominoiva käsi ei yleensä ole niin herkkä reagoimaan siihen, että hevonen vetää vastaan. Siksi hevosesta tulee toispuoleinen, koska ratsastajakin on toispuoleinen.

Oikein ratsastettu kulma

Kulmassa ja käännöksessä kääntävät avut ovat sisäohja - ulkopohje sekä katse ja paino. Ulko-ohjaa ja sisäpohjetta käytetään apuna, mutta niillä ei varsinaisesti käännetä hevosta. Monesti hevonen ennakoi kulmaa (hevonen on opetettu ennakoimaan kulmaa), ja alkaa kääntymään jo monta metriä ennen kulmaa. Tällöin ratsastajien näkee painavan sisäpohkeella hevosta uralle, kunnes kulman kohdalla sisäpohkeesta hellitetään ja hevonen kaatuu kulman läpi.

Oikein ratsastettuna kulma on tehokas liike hevosen verryttelemiseen sekä jumppaamiseen. Se myös kokoaa hevosta, sillä oikein taipuneena hevosen on pakko koota sisäkylkensä. Näin hevonen alkaa usein hakeutumaan peräänantoon kun kulmia ratsastetaan, ja hiljalleen peräänanto alkaa säilymään myös suoralla uralla, jolloin hevonen kokoaa myös ulkokylkensä tehokkaan suoristuksen ansiosta.

Kulmassa hevosen ulkoetujalan tulee astua (etukautta) ristiin sisäetujalan eteen (kohti hevosen keskilinjaa), samalla kun sen sisätakajalan tulee astua syvälle hevosen alle kohti painopistettä (painopisteeseen) hieman ristiin kohti hevosen keskilinjaa. Näin hevosen on siis taivuttava kehostaan, että se voisi tehdä molempia yhtä aikaa, ilman että se joko vain kääntää/väistää takaosansa tai kaatuu lapa edellä kulman läpi.

Kulman valmistelu

Kulma tulee valmistella hyvin, että hevonen tietää mitä tullaan tekemään ja kerkeää näin siirtää painoaan taaemma voidakseen taipua hyvin. Kulma valmistellaan jo noin 2-3 askelta ennen itse kulman alkamista. Pääasiassa riittää tietoisuus käännöksestä, jonka hevonen aistii katseesta ja painon siirtymisestä sisäpuolelle, lisäksi on hyvä esitellä sisäpohje, että hevonen voi tukeutua siihen hyvissä ajoin ettei se menetä tasapainoaan kun lähdetään kääntämään. Samalla hevonen voi tukeutua ulko-ohjaan tai sen voi tarvittaessa pyytää sisäpohkeella ulko-ohjan tuelle. Tukeutuminen ei tarkoita painautumista pohjetta vasten tai roikkumista ohjassa niin että ratsastajan on pidettävä hevonen pystyssä. Tuki ei myöskään edellytä ratsastajalta avun antamista, pohkeella ei pidä painaa vaan sen tulee olla jämäkästi kiinni hevosessa. Samoin ohjasta ei pidä vetää, eikä sillä pidä tehdä edes pidätteitä. Tasainen ohjastuntuma riittää.

Ratsastajan avut

Kuten todettu, kaikkia neljää raajaa ja vähän enemmänkin tarvitaan.

Sisäohja: sisäohja asettaa hevosen sisälle päin ja kääntää osaksi hevosta. Jos sisäohja on löysä, hevonen kulkee usein suorana tai ulos asettuneena. Sisäohjalla on tärkeää säilyttää tasainen ohjastuntuma läpi kulman (ja ennen kulmaa). Kun kulma tai käännös on suoritettu, sisäohja myötää hevoselle antaen sen näin suoristua. Tätä opetellessa myötäämistä voi itse korostaa antamalla selkeän löysän ohjaan. Myöhemmin myötäykseksi riittää sormien rentouttaminen, kuten avuksi riittää pieni jännitys sormissa.

Ulko-ohja: ulko-ohja tukee hevosta. Ulko-ohja myös säätelee asetusta. Jos ulko-ohja on löysällä, hevonen joko yliasettuu sisälle, jos sisäohjan paine on liian iso, tai ei taivu keskivartalostaan ja kävelee suorana kulman läpi. Ulko-ohjan tuki on tärkeä, sillä ilman ulko-ohjaa, ei hevonen voi oikeaoppisesti astua takajalallaan syvälle alleen, kohti kuolainta ja ulko-ohjaa (pl. äärimmäisen koulutetut hevoset joiden kokoamisaste on suuri ja lihaskunto riittävä kantamaan hevosen oikeassa muodossa).

Sisäpohje: sisäpohje on tolppa, jonka ympärille hevonen taipuu. Ilman sisäpohjetta, hevosella ei ole tukea eikä se näin voi taipua oikein, se ei voi astua ulkoetujalallaan syvälle ristiin sisäetujalan eteen. Sisäpohje "taittaa" hevosen lapojen takaa, ja antaa näin hevoselle mahdollisuuden taipua. Liian voimakas sisäpohje väistättää hevosen takaosaa ulospäin, eikä se näin ollen astu kohti painopistettään vaikkakin astuu ristiin takasillaan. Liian voimakas sisäpohje ilman sisäohjaa taas usein väistättää koko hevosta ulospäin, ja näin kulma valuu liian pitkäksi, käännös ei ole napakka ja terävä (mikäli ei olla oikeasti ratsastuskentän kulmassa jossa aidat tukevat hevosta). Jos sisäpohje ei tarjoa tukea hevoselle, se välttää taipumisen ja kävelee lapa edellä astumatta etusillaan ristiin.

Ulkopohje: ulkopohje on varsinainen kääntävä apu. Ratsastajan ulkolonkka siirtyy kääntyessä eteenpäin, jolloin ratsastajan lonkan ja reiden vaikutus kohdistuu hieman edemmä kuin yleensä, pohje pysyy kuitenkin paikoillaan. Ulkopohje taivuttaa hevosen sisäpohkeen ympärille ja pyytää ulkoetujalkaa kääntymään. Hevosen kääntyessähän sisäetujalka astuu kokoajan suoraan eteenpäin, kun ulkoetujalka astuu taasen ristiin sisäetujalan eteen. Toisin sanoen hevonen astuu joka toisella askeleella (=liikuttaessaan sisäetusta) tavallaan eteenpäin ja joka toisella askeleella (=liikuttaessaan ulkoetusta) kääntää itseään. Ilman ulkopohjetta kulma menee pitkäksi, hevonen lähtee avotaivutuksen tapaiseen liikkeeseen väistäen vain sisäohjaa ja pohjetta. Jos ulkopohje on liian takana, se kääntää hevosen takaosaa sisälle päin (harvinaista). Jos ulkopohje on liian voimakas, hevonen ei taivu vaan kaatuu kulman läpi lapa edellä.

Paino: paino on aina ratsastettaessa liikkeen suunnassa. Eli paino tulee olla enemmän sisäistuinluulla. Molemmat istuinluut tulee kuitenkin tuntea, ei saa kallistua satulassa. Vain paino siirtyy sisäpuolelle. Ulkoistuinluu ei saa nousta ilmaan ja lantionkorin tulee olla vaakatasossa. Sisäjalka on pitkä ja painava jalustimessa.

Katse: katse on liikkeen suuntaan, kohti uutta uraa, mihin ollaan menossa. Ratsastaessa tulisi aina katsoa, minne on menossa. Hevonen lukee katseen aiheuttamat jännitykset vartalossa ja usein pyrkii sinne, minne ihminen katsoo.

Kulman jälkeen

Kun ollaan käännytty uudelle suoralle uralle, myödätään sisäohjasta ja ajetaan hieman sisäpohkeella hevosta eteen. Näin hevonen suoristuu. Liikkeiden välillä hevonen tulisi aina suoristaa. Suora hevonen on edellytys taipuvaiselle ja painonsa takana kantavalle hevoselle. Suora hevonen on lihaksistoltaankin tasapainoinen ja näin elää terveenä pidempään.

Virheitä

Hevonen kävelee sisälapa edellä kaatuen kulman läpi. Johtuu sisäpohkeen puuttumisesta, liian voimakkaasta ulkopohkeesta, riittämättömästä sisäohjasta tai liian voimakkaasta ulko-ohjasta.

Hevonen ei taivu. Sisäpohje ei tue hevosta, ulko-ohja ei tue hevosta.

Hevonen tekee "etuosankäännöksen" eli väistää takaosalla läpi kulman. Liian voimakas ja takana oleva sisäpohje, liian voimakas sisäohja-ulko-ohja yhdistelmä. Ratsastajan ylävartalon kiertyminen, tai ratsastajan sisäkyljen ryttyyn painuminen.

Hevonen ei käänny vaikka ratsastaja pyytääkin, vaan valuu kulman ohi. Puutteellinen ulkopohje, puutteellinen sisäohja.

Hevonen yrittää kääntyä ennenaikaisesti. Väärin opetettu kulma. (Korjaus ongelmaan löytyy Kyra Kyrklundin kirjasta, ks. Kyran aakkosista kulma-harjoitus)

Hevonen kääntyy takaosansa ympäri, kuitenkin sisälle asettuneena. Puutteellinen sisäpohje, valmistelematon kulma, liian voimakas sisäohja.

Hevonen tekee sulkutaivutuksen tapaisen puskien takaosaansa sisälle. Liian voimakas liian takana oleva ulko-pohje, vino hevonen joka näin välttää taipumisen, väärin annetut avut hyvin koulutetulla hevosella.