Historiaani

Koskaan en ole käynyt tunneilla isoissa ratsastuskouluissa, minulla on ollut onni saada opetella ratsastus pienellä yksityistallilla. Yksityistallilla opin maalaisjärjen merkityksen hevosten käsittelyssä, ja opin paljon hevosten päivittäisestä huoltamisesta ja käsittelystä ratsastuksen lisäksi. Ratsastustaso oli n. he B johtuen ehkä hevosten ja opettajan (ei koulutusta hevosalalta) koulutustasosta. Esteillä menimme korkeimmillaan n. metrin ratoja. Nuorena kävin leireillä kävin noin kahdesti kesässä ympäri suomen. Leireillä "tutustuin" tarkemmin kouluratsastuksen saloihin "paremmilla" hevosilla ja pääsin hyppäämään vähän enemmän. Pikkutallilla valmennuksia kävi pitämässä Martikaisen Jukka kerran kuussa parin vuoden ajan, kesäisin Terhi Laurila, Dominique Barthelaixin estevalmennuksissa kävin muutaman kerran ja muutamissa muissa valmennuksissa / kursseilla silloin tällöin. Kisasin jonkin verran esteitä ja muutamat koulukisat (he c-b).

Kun olin ratsastanut n. 10 vuotta alkoi minusta tuntua kuitenkin siltä, että en enää etene harrastuksessani. Aloin etsimään itselleni hoitohevosta muualta. Mutkan kautta sain kuulla eräästä naisesta, Raijasta, jolla oli "ylimääräinen hevonen" vailla ratsastajaa. Se tapahtui 2003 maaliskuussa, ja silloin elämäni hevosmaailmassa muuttui täysin. Sain itselleni projektiksi liikutella erästä hevosta. Paksi (Bittersweet Batsman) oli 10-vuotias entinen ravuri joka oli vasta ruunattu. Musta. Iso. Ja minä rakastuin siihen. Hevosen taso oli -100... Paksi osasi lähteä käyntiin ja raviin pyynnöstä, joskus ilmankin. Se ymmärsi pidätyksen ja hiljennyksen merkin, mutta totteleminen ei aina ollut niin hienosäädettyä. Se osasi seistä hiljaa paikallaan, sekunnin. Kääntyäkin se osasi, isossa tilassa... Vuoden 2003 loppuun ratsastelin sillä maastossa vailla sen kummempaa päämäärää. Lähinnä koulutin hevosta maasta käsin muutamien hankalien tapojensa vuoksi (näykkiminen, pystyyn hyppääminen...). Vuoden 2004 alussa päätin yrittää kouluttaa siitä muutakin kuin luotettavaa maastoratsua. Vuoden 2005 loppuun sen taso oli he B, re 70 cm vastoin kaikkia odotuksia. Eräs valmentaja totesi että "se on jo nyt parempi kuin mitä oletin sen koskaan olevan", joten mielenkiinnolla odotin mitä saisin sen kanssa aikaan. Lopulliseksi koulutustasoksi sain Paksille he B+ (n. 60% tuloksilla) / he A (ei keretty kisaamaan) ja re 80 (70 cm kisattu). Lopetin Paksin kouluttamisen 2006 vuoden lopulla, kun ostin pitkän säästämisen jälkeen oman hevosen. Tämän jälkeen Paksi eli ihanan elämän eläkeläishevosena opettaen monelle ihmiselle monta asiaa. Paksi siirtyi vihreämmille niityille kunnioitettavassa 26 v iässä 8/2019. 

Ensimmäinen Oma hevoseni oli Shenando, lyhyesti Nando. Nando oli 2002 Suomessa syntynyt puoliveriruuna (i. Chablis, e. arabi-ahaltek), josta oli tarkoitus tulla harrastus-kilpahevonen kouluratsastukseen ja esteitä hyppättiin omaksi iloksemme. Ostin sen "satulaan totutettuna" 4-vuotiskautensa lopulla, ja siitä lähtien koulutin sen itse lopulta inter/GP tasolle. Minulle tärkeintä on hevosen hyvinvointi ja tyytyväisyys, joten hevosen ehdoilla edettiin, ja tein päätöksen lopettaa Nandon 8/2019 kun se vielä oli huippukunnossa eikä kärsinyt. Nando teki upeaa piaffea, piruetit, sarjavaihdot kakkosiin asti ja ykkösiä oli ehditty harjoitella jonkun verran. Nandolla oli hyvät sivuttaisliikkeet ja erittäin hyvä kokoamiskyky takaosassaan. Lisäksi Nando tykkäsi tehdä temppuja, joten se osasi tehdä levaden, espanjalaista käyntiä, piaffea vapaana, ja tapaili espanjalaista ravia. Nando jätti ison reiän sydämeeni ja matkallansa kosketti monia ihmisiä. 

Haluan rakentaa hevoselle fyysisesti ja henkisesti vankan pohjan, jolta on hyvä sitten edetä kohti uusia haasteita koulu- ja esteratsastuksen saralla. Oman hevosen kouluttamisessa alusta alkaen saa lopputuloksena hevosen joka sopii itselle kuin hanska käteen, ja virheistä voi syyttää vain itseään.